Takka, jonka ympärillä voi lämmitellä, syödä ja kokoontua. Tulen päällä roikkuva pata. Polenta kaadettuna isolle puiselle leikkuulaudalle, keskellä lihaista kastiketta tai pehmeää ja venyvää juustoa.
Perinteestä kertova kuva, johon yhdistetään niukkuuden aika, mutta myös ilon ja inhimillisen lämmön hetket.
Pizzan ja pastan tavoin myös maissijauhoista valmistettu polenta on luettava Italiaa parhaiten edustaviin tuotteisiin: rakastettu ja arvostettu ruoka, joka oli pelastus puuteajan ja sodan aikana.
Yksinkertainen valmistustapa, hyvin vähäiset ainesosat (maissijauho, vesi ja suola) ja monipuolisuus synnyttävät maukkaan reseptin, joka löytää täydellisesti paikkansa jokapäiväisten ruokalistojen lisukkeena tai omana ruokalajinaan.
Aivan kuten Andrea ehdottaa kokkauskursseillaan, polentaa voidaan käyttää kala- tai liha-alkupaloissa, ensimmäisissä ruokalajeissa, lisukkeena yhdistettäväksi pääruokiin, tai jopa raviolien täytteeksi. Maissijauho on myös jälkiruokien herkullinen ainesosa: bussolà, zaeti, fregolotta ja pinza ovat alueen tyypillisiä makeisia, jotka kaikki käyttävät pohjanaan “polenta-jauhoa”.

Trevison maakunnassa sijaitsevan Refrontolon Molinetto della Crodan historia liittyy tähän perinteeseen: se rakennettiin vuonna 1630, ja sitä käytettiin vuoteen 1953 saakka polentassa käytetyn maissin jauhamiseen. Kunta päätti 1990-luvun puolivälissä kunnostaa sen ja antaa sen uudelleen yhteisön käyttöön.
Kun ainoa liikkeellepaneva voima oli vesi, jokien varrelle syntyi monia myllyjä (alueella noin neljäkymmentä), joita väestö käytti jauhamiseen: Molinetto onkin rakennettu lähellä vesiputousta, kiviselle vuorenseinämälle, josta siis nimi “croda”.
Tämä on aina ollut maissin toimittajien ja jauhajien kohtaamispaikka, joka antoi tilaa keskustelulle, mielipiteiden vaihdolle ja miksei myös lasilliselle viiniä hyvässä seurassa.
Vielä nykyäänkin Molinetto della Croda -yhdistyksen vapaaehtoisten ansiosta jauhanta ja myynti ovat hetkiä, jolloin vaihdetaan muutakin kuin tavaraa: anekdooteista, neuvoista ja tarinoista ei ole koskaan pulaa, mikä tekee kaupankäynnistä omalaatuisen ja rikastuttavan kokemuksen.
Ruthille ja Andrealle tämä mylly on maaginen ja mieleenpainuva paikka, jonne he palaavat usein jopa vieraidensa seurassa: veden voima, yhteisöllisyys, ajaton tunnelma tekevät siitä todella erityislaatuisen.

Amerikan löytämisen jälkeen maahantuotu, mutta Keski-Amerikassa jo tuhansia vuosia viljelty maissi on pitkään ollut monien italialaisten perheiden ravinnon perusta, erityisesti maaseudulla.
Molinetto della Croda on päättänyt tuottaa kahta maissityyppiä, joita pidetään yleisesti hienoimpina lajikkeina polentan valmistuksessa, mutta myös vaikeimmin viljeltävinä: biancoperla ja marano.
Kapenevat tähkät, valkoiset ja kiiltävät jyvät, erittäin korkea ja melko hento kasvi, josta on poistettava tähkä ennen kuin se saavuttaa täydellisen kypsyytensä ja tulee liian raskaaksi: Biancoperla maissi on lajike, josta saadaan valkoista, ns. “Trevison” polentaa.
Maranon maissi, jolla on pienet tähkät ja rajallinen tuottavuus (noin 4000 kiloa hehtaarilta), on saanut nimensä Marano Vicentinosta, kaupungista, jossa sitä viljeltiin ensimmäisen kerran vuonna 1890, maanviljelijän intuition ansiosta: hänen jauhoillaan valmistetaan erehtymättömän keltaista , pehmeää ja maukasta polentaa.
Alhainen tuotto ja tuotantovaikeudet ovat osoittautuneet heikoiksi pelotteiksi rakkaudesta tuotetta, perinteitä ja laatua kohtaan. Samoin kuten tekniikka ei ole koskaan pystynyt kilpailemaan kivimyllyn ainutlaatuisuuden kanssa.
Kivimyllyissä mylly ei pysty erottamaan täydellisesti jyvien osia, leseitä ja akanoita, jotta saataisiin aikaan puhdasta ja täydellisesti jalostettua jauhoa, mutta saatu tuote on kuiturikkaampaa, ravitsevaa, tuoksuvaa ja maukasta.

Kaikista kokemuksista, joita Ruth ja Andrea tarjoavat päivittäin vierailleen, jauhamisen hetki on varmasti yksi miellyttävimmistä, jopa aistinvaraisella tasolla: jauhojen koskettaminen, sen koostumuksen testaaminen ja tuoksut, veden solina, luonnon voiman ihailu.
Jokainen valkoisilla tai keltaisilla jauhoilla rakkaudella täytetty pussi muuttuu pian kuumaksi ja maukkaaksi polentaksi, täydentäen yhtä niistä monista mukavista hetkistä, jotka tekevät Ruthin ja Andrean yhteisestä pesästä taianomaisen paikan, aivan kuten Molinetto della Croda.